Klaanin ulkopuolella, ei kovin kaukana klaanista
Jake ryömi maassa käsillään. Hänellä ei ollut jalkoja, eikä mitään millä voisi ottaa yhteyttä klaaniin, Jake oli vielä vuorokausi sitten ollut kuolleena keskellä laavaa silpoutuneena, mutta jotain oli tapahtunut. Kukaan ei tiedä mitä, mutta jotain. Jake oli jo näköetäisyydellä klaanista – vuorokauden ryömiminen oli tuottanut tulosta. Kuitenkin näky oli kauhistuttava. Klaani oli tuhoutunut melkein täysin. Jake näki ruumiita ja palanutta romua linnakkeen ympärillä. Jake näki tumman hahmon lähestyvän häntä. Kun se oli jo näköetäisyydellä Jakeen, hän näki että se oli matoran. Matoran tuntui myös näkevän Jaken. “Kuka oletkaan, haen apua, odota hetki”, Matoran huusi Jakelle ja lähti takaisin linnakkeeseen päin. Sitten kaikki pimeni.
Bio-klaani
Jake herää. Hän on klaanissa. Hän yrittää liikkua. “Hmm…?”, Jake yllättyy. Hän voikin liikkua. Ja kaiken lisäksi hallitusti. Kuitenkin hän tuntee että jalkoja ei ole. Hän katsahtaa hitaasti siihen, missä ennen nukahtamista ei ollut jalkoja. Siinä ovat nyt…
Pyörät. Hän huomaa pyörät. “Selvvä…”, Jake sanoo erittäin hämmentyneenä. “Jaah, heräsit sitten lopulta, vai?” Tuttu ääni sanoo. Jake katsahtaa eteensä. Hän näkee keltaisen isokokoisen rahin. “Keetongu. Kiitos. Tämä helpottaa elämääni erittäin paljon. Juuri tässä vähän aikaa sitten ryömein 26,5 tuntia päästäkseni laavajärveltä klaaniin”, Jake vastaa. “Joo, ei tarvi kiitellä. Muuten, et ole enään toa, jos huomasit, tai ainakaan et näytä sellaiselta”, Keetongu toteaa Jakelle. “Jep, mielestäni näytän vähän niinkuin joltain ankkarahin ja auton fuusiolta, hallitsenkohan vielä jäävoimat?” Jake vastaa. Sitten hän yrittää jäädyttää ämpärissä olevaa vettä. Se ei onnistu. Itseasiassa vesi rupeaa kiehumaan ja ämpäri palaa.
“Et taida enään hallita jäätä, luulisin.”
“Niin minäkin luulen. Tämä vaikuttaa jotenkin enemmän tulelta.”
“Mielenkiintoista… Erittäin mielenkiintoista.. Ehkä mutaatiosi syy voidaan selvittää, tule, mennään.”
WWWRRRRRROOOOOOOMMMM – Ja Jake huristeli Keetongun perään.