Jake

Jaken ruumis makasi laavan keskellä, silpoutuneena, mustana, tuhoutuneena. Jake oli kuollut. Mitään toivoa ei enään ollut. Ataman tekemä vahinko ja laavaan tippuminen yhdessä olivat aiheuttaneet täydellisen tuhoutumisen. Jotain kuitenkin tapahtui. Pieni valonkipinä. Pieni valonkipinä, joka sai laavan purkautumaan. Laavajärven laavat lensivät yhtäkkiä ylöspäin, ja kuolleen Toan ruumis olisi kohta lopullisesti tuhoutunut. Kun laava oli tulossa takaisin alas, se pysähtyi ilmaan ikäänkuin suojakentäksi. Se valui suojakentän reunoja pitkin takaisin maahan, ja kun laava oli valunut, outo hahmo oli täysin kuivalla kivipinnalla pitelemässä energiakenttää kasassa. Tällä hahmolla ei ollut kuitenkaan jalkoja. Se oli Jake. Laava oli muodostanut jostain kumman syystä Jakelle uuden kehon, paitsi jalat, joista ei ollut jäänyt mitään jäljelle. Hän ei ollut enään toa. Jake nousi hiljalleen ilmaan kun se oli voimakenttänsä kanssa laavan päällä, se haihdutti voimakentän pois, ja siirtyi maalle. Jake oli elossa.

Vastaa