Eteläinen saari, metsä
Guardian nojasi takanaan olevaa kylmää puunrunkoa vasten skannaten katseellaan rauhallisesti noita kuutta kaapuun verhoutunutta hahmoa. Häntä osoitettiin keihäillä. Niiden teräksiset kärjet olivat jäisessä huurussa.
Nuo kuusi hahmoa tarkkailivat Guardiania kaapujensa pimeydestä täysin värähtämättä.
“Hyvää iltaa, herrasväki”, Guardian sanoi naama peruslukemilla siirtäen samalla kättään vähitellen kohti selkänsä taakse piilotettua Zamor-pistoolia. Nämä olivat luultavasti vain matoraneja, Guardian ajatteli. Pari nopeaa osumaa riittäisi neutraloimaan uhan. Ei olisi minkäänlaista tarvetta käyttää tappavaa voimaa.
Guardian yritti pitää tiukan katsekontaktin suoraan edessään olevan Matoranin kanssa. Oli pidettävä huomio mahdollisimman kaukana aseesta.
“Älä yritä mitään”, yksi matoraneista sanoi tiukasti kaapunsa pohjalta. “Nämä eivät ole ihan perinteisiä keihäitä.”
Guardian pysähtyi täysin. Ne olivat huomanneet pistoolin. Oli keksittävä jotain muuta.
“Näen kyllä, että kärkiä ei ainakaan kannata nuolaista”, Guardian sanoi tuijottaen hyytävän kylmää metallia.
Joku Matoraneista naurahti kuivasti. “Vitsiniekka”, se sanoi.
Guardian oli hiljaa. Hän mietti kuumeisesti, huomaisivatko Matoranit heittoveitsiä hänen panssarinsa sisällä.
“Nämä keihäät ovat karzahnilaista tuotantoa, Piraka”, keskimmäinen Matoran sanoi. Guardian olisi halunnut heittää jotain takaisin Matoranille Piraka-sanan käyttämisestä, mutta tiesi, että se ei olisi tässä tilanteessa kovin älykästä. Nämä olivat ehkä vain matoraneja, mutta niillä oli aikuisten lelut.
“Nämä ovat pitkän matkan keihäitä”, keskimmäinen matoran sanoi. “Yksi ammus ja happoryöppy syövyttää kasvosi muistuttamaan erittäin rumaa savipatsasta.”
Tämä aloitti pienen esittelykierroksen, jossa Matoranit pyrkivät näyttämään omistavansa kaikin puolin paremmat aseet.
“Minun keihääni lähettää kimppuusi parven tappavan myrkyllisiä hyönteisiä.”
“Minun keihääni luo pienikokoisen singulariteetin sisällesi.”
“Minun keihääni sekoittaa molekyylirakenteesi erilaiseksi.”
“Minun keihääni nostaa kaikki aistisi niin voimakkaiksi, että tunnet, näet ja kuulet kaiken. Se on erittäin nopea tapa tulla hulluksi.”
Guardian katseli Matoraneja ja näiden aseistusta kasvoillaan ilme, joka viestitytti suurta happamuutta ja osittaista kunnioitusta.
“Entä sinä?” Guardian kysyi viimeiseltä Matoranilta teeskennellen kiinnostunutta.
Viimeinen Matoran oli hiljaa pitkään. Se katsoi ensiksi keihästään ja sitten Guardiania. Seurasi toinen hiljaisuus.
“Minun keihääni aiheuttaa epämiellyttävää syyhyä joka puolella kehoasi”, Matoran sanoi epävarmasti.
Guardian oli täysin hiljaa.
Hän päätti vain nostaa kätensä ylös.
“Viekää minut johtajanne luo, pikkumiehet”, Guardian sanoi. Onnistuihan tehtävä näinkin.