Matoro on täysin eksyksissä. Ketään ei enää näy missään.
Olisipa minulla nyt vanha naamioni…, hän ajattelee.

Jostain kaukaa kuuluu outoja ääniä. Mukavaa vaihtelua hiljaisuudelle.

‘Mennään vain katsomaan minne jäljet johtavat ja palataan takaisin’, taisi Umbra sanoa. , Matoro miettii.

Matoro istahtaa tukin päälle miettimään.
Täältä ei ole mitään mahdollisuutta saada yhteyttä ulos suolta. Radiolaitteet eivät toimi, Rahit eksyvät kuten mekin…
Silloin Matoro näkee jotakin punaista teleskooppisilmällään.
Lämpökamera näkee punaisen kohteen puiden lomassa.
Elämää., Matoro ajattelee ja zoomaa teleskooppisilmäänsä.
Olento on humanoidi muodoltaan. Mahdollisesti Klaanilainen. Korkea, kävelee hitaasti ja varoen.
Matoro vaihtaa teleskooppisilmäänsä yökiikariin. Pusikoiden takana näkyy musta-oranssi, pitkä hahmo.

…Onko se Killjoy?, Matoro miettii. Hän lähtee juoksemaan varoen askeliaan. Hän näkee nyt Klaanilaisen selvästi. Vain vajaassa sekunnissa olento katoaa, Matoro astuu tyhjään ja putoaa.