Puutalo, klaanin saari
Notfun nousi verkkaisesti lattialta. Rommi oli loppunut. Kokonaan. Piraatti oli viettänyt puutalon lattialla jo useamman viikon. Välillä nukkunut, välillä juonut. Mutta nyt juomat olivat lopussa ja Notfunin oli pakko lähteä talosta. Aiemmilla yrityksillä auringonvalo oli häikäissyt Notfunin krapulaiset silmät ja hän oli joutunut jatkaa nukkumista pimeässä talossa. Notfun lähti kävelemään hitaasti kohti puista ovea, tietäen että- Hetkinen. Notfun huomasi jotakin. Auringonvalo oli itseasiassa tässä talossa nytkin. Mutta miten? Notfun katsoi kattoon todeten että siitä puuttuu jotain. Hetken mietittyään merirosvo tajusi.
Katto. Täältä puuttuu katto.
Hetken tuijotettuaan olematonta peltikattoa Notfun päätti katsella muutenkin ympärilleen. Noin kolmen sekunnin kuluttua hän tajusi että talosta puuttui myös lähes koko takaosa ja hänen takanaan oli suuri reikä. Notfun ei kuitenkaan suuremmin välittänyt tästä, koska tämä ei ollut hänen talonsa, ja vaikka se oli saattanut olla hyvinkin lähellä, hän ei ollut kuollut. Notfun käveli ovelle. Hän tarttui kahvaan, ja juuri kun hän oli avaamassa ovea…
“Hei, sinä siellä.”
“Minä?”
“Sinä. Mitä teet talossani?”
“Ehh. Olen nukkunut täällä kolme viikkoa. Anteeksi rommeista. Maksan ne joskus takaisin.”
“Kolme viikkoa…? Tämä on pahasti rikki.”
“En tiedä mistä puhut, mutta kattosikin taitaa olla rikki.”
“…Rikki? Väittäisin että tuo on ennemminkin poissa.”
“Mistä rikkoutumisesta sinä sitten puhuit?”
“Tämän aikakoneen rikkoutumisesta.”
“Ei sinulla voi olla aikakoneitta. Aikakoneita ei ole olemassa.”
“On.”
“Todista se. Vie minut kymmenen vuoden päähän.”
“Tämä toimii vain minulle. Tai toimi. Se on rikki.”
“Kerro sitten, milloin saan laivani takaisin?”
“En. Minä en kerro yhtään mitään.”
“En usko sinua.”
“Ihan sama.”
“Mutta…”
“Ei. Minä en voi kertoa mitään tulevaisuudesta. Enkä menneisyydestä. Tämä universumi romahtaisi.”
“Ei sen väliä. Kerro minulle milloin saan laivani takaisin.”
“Pää kiinni. Kaiken lisäksi minä en ole enää aikamatkaaja. Tämä ei tule toimimaan enää.”
Notfun ei keksinyt enää mitään sanottavaa. Hän lopultakin avasi oven ja lähti ulos talosta.
“Hei, odota, sinun pitää auttaa minua!”
“En. Mene pois. Minä menen kapakkaan.”
Notfun jatkoi kävelyä. Ja entinen aikamatkaaja jatkoi seuraamista. Kaksiraajainen piraatti ja pitkä ruskeatakkinen Matoran kävelivät kohti Ruskeaa Makutaa.
Olihan se mielenkiintoinen. Nuo kummatkin ovat ihan ääliöitä. Pakko hymähdellä wannabe-aikamatkaajan itsevarmuduelle.
Ihan mukava viesti. Kielioppiin saa kiinnittää huomiota (“joutunut jatkaa nukkumista”), hahmojen ajatuksia ja jopa puhetyylejäkin voisi tuoda enemmän esille (“blaablaa”, Notfun mutisi hämmentyneenä vastapuolen aikamatkustussekoiluista eikä vain “repliikki” “repliikki” “repliikki”), kiva jos tämä on menossa juonellisesti johonkin.
Juu, en ole Helmikuun jälkeen köysettänyt ja silloinkin välttelin repliikkejä. Joten uskon että tämä tästä paranee.