Kaikki kirjoittajan OEUGUAMN artikkelit

Taisteluni pahaa vastaan

Bio-Klaanin saaren ranta

Moggel-niminen Skakdi saapui Bio-Klaanin saaren rantaan. Hänen olisi pitänyt mennä Gaggulabion kanssa Akbsklsdflsfldaxille, mutta hän päätti kokeilla hyökkäystä. Hän päätti olla Makutojen puolella, eikä minkään Gaggulabion. Jos hän pääsisi Bioarkistoihin, hänen kaikki ongelmansa katoaisivat.

“Mihin matka?” eräs Steltiläinen kysyi.

Moggel kääntyi taaksepäin ja huomasi Sidorakin lajiin kuuluvan henkilön ja toisen Skakdin, joka oli mutatisoitunut.

Hän ampui plasmaa kaksikkoon, mutta toinen Skakdi torjui sen ja ampui silmistään Lämpösäteitä, mikä osui Moggeliin.

“Minä hyökkään. Olette mukana tai ette.”

“Olen Steltiläinen, ja haluan maksun, tai saat maistaa kirvestäni.”

Skakdi katsoi ihmeissääm Steltiläistä ja ampui jälleen Lämpösäteitä Moggeliin.

“Tuo alkaa ärsyttää!”

“Minä olen Gilwecniec ja tuon Skakdin nimeä en tiedä, mutta työskentelemme Makutain veljeskunnalle. Joten häivy täältä, ennen kuin kutsun Rahkshi-armejiamme.”

Moggel huomasi saaneensa liittolaisia. Pian taivaalta lensi jotain. Se oli tummanpunainen ja musta kyborgi-Toa, jolla oli Hau Nuva ja miekka. Hän lensi suoraan Moggelin eteen.

“Toia vai? Tiedän paikan, missä on yksi Toa. Tämän voisi lähettää sinne,” Gilwecniec sanoi.

“Olipa terävä koukku,” Faxadosq mumisi ja näki Gilwecniecin ja Moggelin.

Hän ampui Valoa Steltiläiseen, heitti Skakdin mereen ja löi Moggelia.

“Tervetuloa ja hyvästi,” Toa sanoi.

Moggeli lensi myös mereen ja toisen Skakdin söi hyvin nopeaa lohikäärme.

“Duogro! Hyvä poika,” Fax sanoi. Steltiläinen otti veneensä, millä oli tullutkin ja lähti. Moggel, veden Skakdina, ui perässä Destralille.

“Mennään perään, Duogro,” Fax sanoi ja kaksikko lähti Destralille.

Vaarallinen linnake

Bioarkistot

Faxadosq meni heti Bioarkistoihin etsimään tietoa. Hän etsi sukunsa historiaa. Unessa ollut käsi näytti tutulta. Dax oli joskus kertonut tuollaisesta äänestä. Faxadosq päätti etsiä unen syyn.

“Mitä teet täällä?” kuului ääni.

Toa kääntyi taaksepäin ja näki Turagan.

“Et kuulu tänne. Et saisi olla täällä. Etsit vain tietoa, jotta tulisit vahvemmaksi!”

“En minä…” Faxadosq aloitti.

“Loukkaus!” Turaga huusi ja muutti muotoaan. Hän kasvoi ja panssareihin tuli piikkejä. Hänen suunsa aukeni ja sieltä näkyi karmivat hampaat. Hänen naamio kasvoi ja muuttui eriväriseksi. Se huusi vain jotain pyhimykestä ja loukkauksesta.

Faxadosq näki Kongubossin ja Burnakin kauempana ja päätti suojella Toaa ja Rahia niitten tietämättä.

“Kivä. Tulee sitten tälläinen päivä,” Faxadosq ajatteli.

Varjounia

Pimeys. Sitten Faxadosq näki henkilön. Tai oikeastaan hänen käden. Muut ruumiinosat olivat pimeydessä.

Vaputa se.

Sitten hän näki itsensä sodassa. Hän teki jättimäisen varjoräjähdyksen ja huusi. Sitten oli pimeää, ja hän näki vain tuhoutuneen kaupungin jäännökset. Hän oli tuhonnut planeetan ja tappanut miljoonia viattomia henkilöitä.

“Ei!!!”

Mt. Ämkoo

Sitten hän heräsi. Uni oli painajainen. Mutta se näytti enneunelta. Tuota ei voisi käydä. Ei koskaan. Hän nousi ja katsoi Bio-klaanin saarta. Oliko hän tuhonnut Matoran-universumin unessaan?

Hän lähti rinteestä. Hän päätti selvittää unen tarkoituksen, vaikka mikä olisi.

Paikka tuntematon

Hän odottaa meitä. Hän tulee, kuten Daxkin. Hän tulee.